Toivon energiaa – uupumus häipyi

Samaan aikaan kun Suomen terveydenhuoltojärjestelmä kärvistelee rahoitus- ja organisaatio-ongelmien kanssa, täydentävien hoitojen suosio vapailla markkinoilla vain kasvaa.  Miksi?

Yksi syy on toivon energia. Sitä saa terveydenhuoltojärjestelmän palveluista harvoin.

Kerron esimerkin. Se on tosikertomus Antista, joka parantui väsymysoireyhtymästä (CFS=chronic fatigue syndrome).

Oli työntäyteinen lokakuu. Pitkien työpäivien päätteeksi Antti rentoutui lenkkeilemällä, ottamalla ihanan, lämpimän kylvyn ja virvoittamalla itseään parilla kolmella oluella. Vaimon kanssa hän kävi  joskus teatterissa ja ulkona syömässä. Elämän piti olla mallillaan. Mutta sitten alkoivat epämääräiset vatsakivut, joille ei löytynyt tutkimuksissa mitään syytä.

Antti, viisikymppinen perusmies, joka kunnioittaa kotia, isänmaata ja ulkokohtaisesti uskontoakin, tekee töitä, töitä ja töitä. Työ on mielekästä, tyydyttävää ja rahallisestikin palkitsevaa. Perhe-elämä sujuu ja talous on kunnossa.  Ystäviä tosin on aikaa tavata hyvin harvoin. Jotenkin on etäännytty.

Kaikki on vuosikausia hyvin. Kunnes ilmaantuvat lievät vatsakivut.

Työterveyslääkärin kanssa todetaan, että varmaan pitäisi syödä vähemmän pihvejä ja makkaraa.  – Liikuntaa ei voi lisätä kun sitä on jo paljon, mutta ehkä oluttölkeistä yhden voisi jättää juomatta, miettii Antti.

Tähystykset ja neurologiset tutkimukset

Mutta vatsakivut jatkuvat. Tähystetään ruoansulatuselimistö. Kaikki normaalia. Silti oireet pahenevat ja mukaan tulee keskittymisvaikeuksia. Neurologinen tutkimus tuottaa vesiperän ja psykologin testaus osoittaa, että Antti ei ole masentunut. Hän ei myöskään tunne itseään työstä tai perhe-elämästä uupuneeksi. Silti olo on huono ja väsynyt. On jäätävä sairauslomalle.

Oireet pahenevat ja kunto heikkene niin, että töihin menoa ei voi ajatellakaan. Sairauslomaa tulee aina kaksi viikkoa kerrallaan. Antin vointi vaan on edelleen surkea. Nyt psyykkinen puoli vaivaa jo pahasti, ahdistusta on joka aamu ja sielu tuntuu aina vaan kärsivän. Selväähän se, kun vastuuntuntoinen ihminen, jolle ei löydy sairautta eikä siihen hoitoa, ei pysty töihin ja toimiin. Makoilee suurimman osa päivää sängyssä.

Tätä jatkuu pari kuukautta. Kun oksettaa ja raihnaisuus todella painaa, työterveyslääkäri kysyä pamauttaa; ” Et kai sinä syö jotain lääkkeitä, kun olet noin huonossa kunnossa?” Viittasi kai lääkkeiden väärinkäyttöön –huumetarkoituksessa.  Tämä loukkasi Anttia niin pahasti, että terveys siitä edelleen huononi ja toivo elpymisestä heikkeni.

Väsymysoireyhtymä

Sitten tuli diagnoosi: krooninen väsymysoireyhtymä. Sitä yritettiin lääkitä monin tavoin. Antti selasi nettiä ja totesi saaneensa taudin, joka ei todennäköisesti koskaan parane, mutta jotenkin sen kanssa voi elää kituuttaa. Tai oikeastaan se ei ole tauti, vaan oireyhtymä. Siis jotakin hyvin epämääräistä.

Yksi lääkäri yritti kai näyttää positiivisia puolia toteamalla, että ”onneksi sait tämän kroonisen taudin näin vanhana, ettei se ole pilannut koko elämääsi”. Tämä ei paljon lohduttanut, kun vielä kävi ilmi, että oireyhtymään ei ole oikein löytynyt pätevää lääkitystä.

Lopullinen niitti iskeytyi, kun työterveyslääkäri totesi neuvotelleensa kaikkien tuntemiensa asiantuntijoiden kansa tästä Antin tapauksesta, ja päätyi siihen, että ei enää katsonut voivansa auttaa Anttia. Ei hän myöskään vihjannut, kuka muu mahdollisesti voisi auttaa. Eikä pohtinut potilaan kanssa, mistä apua ehkä voisi hakea, jos lääkäri itse ei sitä pysty antamaan. Lääkäri saattoi vain kirjoittaa parin viikon sairauslomia ja rauhoittavia lääkkeitä.

Antti jäi yksin.

Energia-ajatus avuksi

Hädissään hän turvautui sellaiseen, mihin terveenä ei missään nimessä olisi vilkaissutkaan:  energiahoitokurssiin.   Toiveena oli parantuminen.  Jostain piti yrittää ottaa kiinni toivottomalta tuntuvassa tilanteessa.  Samalla hän hakeutui oma-aloitteisesti myös psykoterapiaan.

Antti makasi ensimmäisen terapeuttinen energiaparantaja -kurssiviikon patjalla, kun ei jaksanut istua. Helpotusta ja vapautumista tuli jo siitä, kun hänet hyväksyttiin Enkelten Koti -koulussa ryhmään juuri sellaisena – uupuneena – kuin hän sillä hetkellä oli. Ei tarvinnut yrittää eikä suorittaa.

Sitten alkoi tutustuminen itseen, kurssitovereihin, energioihin ja koko elämismaailmaan tyystin toisenlaisesta näkökulmasta, mihin hän ennen oli tottunut. Vanha kuitenkin eli koko ajan uuden rinnalla ja taustalla.  Väsymykselle ja oireille alkoi löytyä tulkintoja, ne saivat hahmon, joka auttoi ymmärtämään itseä ja koko elämää paremmin.

Meditaatio lääkkeenä

–  Koko paranemisprosessi oli hyvin hidasta.  Aluksi luulin, että tämä on puhtaasti fyysinen vaiva ja jos kerran lääkärit  eivät osaa minua parantaa, niin en koskaan parane.  Olin surkeassa jamassa. Läheiset tekivät parhaansa auttaakseen ja tukeakseen. Sain luettavakseni monia itsehoito-oppaita ja niin käsiini ilmaantui D.S. Khalsan kirja ”Meditation as Medicine ” (Meditaatio lääkkeenä). Sitä lukiessani ja sen harjoituksia tehdessäni aloin pikku hiljaa, hyvin hitaasti tajuta, että tästä minulle on oikeasti apua, Antti sanoo.

– Samoihin aikoihin menin työväenopiston kundaliinijoogakurssille.  Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kirjan opit pohjautuvat juuri kundaliinijoogan periaatteisiin, jossa keskittynyt hengitys ja kehoharjoitteet ovat tärkeitä. Hengityksessä on läsnä ”prana”, joogafilosofian mukaan elämänenergia, jota hallitaan  hengitystä ja kehoa säätelemällä.  Minun elämänenergiani oli sairastuttuani lopussa. Tai voi sen niinkin nähdä, että koska se oli lopussa, niin sairastuin.

– Tämä toi aivan uuden ja toiveikkaan näkökulman umpikujaani väsymysoireyhtymän vankina.  Elämänenergia  on se, mikä yhdistää ihmisen aistilliset, mentaaliset, psyykkiset ja henkiset olemuspuolet. Se on kokonaisvaltaista, yhtä hyvin psyykkistä, fyysistä kuin jumalallistakin.

Parantajakoulutus

Psykoanalyyttisesti suuntautunut terapeuttinen energiaparantajakoulutus  otti niin ikään mukaan myös hengen ja sen mystisen puolen ihmisestä, jonka virallinen terveyssysteemi on siirtänyt kirkon tehtäväksi.

– Koulutuksessa käytiin terapeuttisesti läpi omaa sekä lähipiirin menneisyyttä taakkasiirtymien  hahmottamiseksi, Antti kertoo.

Taakkasiirtymä, transfer on psykoanalyytikko Martti Siiralan käyttöön ottama termi. Se tarkoittaa tunnistamattomiksi jääneitä, vaiettuja käsittelemättömiä painolasteja, jotka  vaikuttavat ihmisen elämässä ja voivat tulla ilmi myös ruumiillisessa sairastamisessa ( Ks. Heinonen 2004). Samaa asiaa käsitellään yleensä myös psykoterapiassa.

Koulutuksessa sovellettiin käsitystä ihmisestä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja spirituaalisena olentona,  sillä  kaikki nämä puolet vaikuttavat terveyteen ja sairauteen ja sairauksista paranemiseen . Sairastuminen ei ole vain kehomekanismin häiriö, vaan se on ihmisen olemassaolon tavan ilmentymä, inhimillinen tilanne.

Paraneminen on hidas prosessi

Khalsan kirja, energiahoitajan koulutuspaketti ja muut satunnaisesti otetut hoidot erilaisilta terapeuteilta  sekä psykoterapia alkoivat  pikku hiljaa vaikuttaa.  Antti sai tukea uskolleen tervehtymisestä ja alkoi nähdä uusia vaihtoehtoja arkielämässäänkin. Sielu avautui, sydämen ääni alkoi kuulua, luovuus ja sitä mukaa hyvä olo lisääntyivät.

– Ensimmäisenä vuonna tuli muutaman kerran takapakkia, kun työelämään paluu piti vaihtaa sairauslomaan. Sitten repsahdukset lievenivät ja vähitellen niitä ei enää tullutkaan.   Tervehtymiseni oli pitkä ja välillä raskaskin prosessi, mutta olen iloinen ja kiitollinen, että löysin vaihtoehtoisia tapoja auttaa itseäni.

Lääkärit tekivät parhaansa

– Arvostan edelleen lääkäreiden työtä. Minua he pystyivät auttamaan järjestämällä tutkimukset, jotka sulkivat pois sen, että sairastin jotain suolisto- tai aivoperäistä tautia.  Eihän heidän vikansa ole, että he eivät tunne eivätkä hyväksy muunlaista kuin perinteistä lääketieteellistä tapaa hoitaa ihmisiä. Tämä riippuu heidän koulutuksestaan.

– Kun lääkäri ei oikein hallitse tilannetta, on itsekin ymmällä ja kun hänellä ei ole osoittaa näyttöön perustuvaa hoitoa, hän sulkee ikävän todellisuuden ulkopuolelleen  vetoamalla ”kaikkiin tuntemiinsa asiantuntijoihin” oikeuttaakseen tapauksen siirtämisen pois mielestään. Jokainen lääkäri varmaankin haluaisi parantaa potilaansa.

Nyt Antti on terve, voi hyvin ja iloitsee elämästään. Hänen valitsemansa itsehoitopaketti toimi. Ehkä juuri siksi, että se otti huomioon kaikki puolet inhimillisessä elämisessä.

Mitä Antin esimerkki kertoo lääkärin työstä? Ihmiset hakevat hyvin usein apua epämääräisiin ongelmiin ja vaivoihin joita ei voi määritellä sairauksiksi.  Lääkärin asema on ongelmallinen, sillä samaan aikaan kun terveydenhuollossa pitäisi toimia tehokkaasti ja kun budjetteja pienennetään, lääkäreiden mahdollisuudet laajentaa vastaanottonsa sisällöllistä puolta esimerkiksi keskusteluun potilaan ongelmista  supistuvat. Lääkäreitä pidetään usein medikalisoitumisen aiheuttajina, mutta tästä näkökulmasta katsottuna he ovat sen uhreja.

Mitä väsymysoireyhtymästä tiedetään?

Kroonista väsymysoireyhtymää poteva kärsii yleensä monista oireista. On sekä fyysisiä ett psyykkisiä vaivoja ja ne voivat vaihdella ”taudin” eri vaiheissa. Uusimpien tutkimusten mukaan hengitysvaikeudet/hengenahdistus on väsymysoireyhtymää sairastavilla selvästi yleisempää kuin muilla (Ravindran 2012).  Oireiden syitä ei tunneta, ei myöskään yksiselitteistä hoitoa, vaikka aihetta tutkitaan paljon.

Usein masennus liittyy siihen, mutta on epäselvää, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Masennuksena vaivaa usein hoidetaan ja psykoterapiasta on ollut apua. Akupunktio ja meditaatiotekniikat näyttävät tutkimusten mukaan myös lupaavilta (Porter m. 2010). Joillekin antioksidanttien, mm. sinkin käytöstä on ollut hyötyä (Maes ym 2006).  Maija Haavisto (2010) on kirjoittanut kattavan esittelyn väsymysoireyhtymän lääkehoidosta. Ei-lääkkeelisen hoidon hän kirjassaan sivuuttaa.

Koska kysymys on hankalasti määriteltävästä, monioireisesta vaivasta, tappiomieliala on yleistä myös lääkäreiden keskuudessa kroonisen väsymysoireyhtymän hoidossa (Santhouse ym 2010). Tämä voi johtaa noidankehään, kun sama mieliala leviää myös potilaisiin ja toivo hiipuu.  Kun se katoaa, pienenevät myös paranemisen mahdollisuudet.

Tarvitaan toivon energiaa.

Sitä tuntuvat antavat vaihtoehtoiset tavat suhtautua ihmiseen, jonka taakkana ovat epämääräiset vaivat ja oireet. Sellaiset, joihin lääketieteen oppikirjoista ei löydy selkeää selitystä eikä käypää hoitoa.  Antin tapauksessa apu löytyi virallisen terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelta.

Yhtä hyvin vihjeen täydentävien hoitojen käyttöön voisi antaa lääkäri. Varsinkin, kun nyt on jo tieteellistäkin näyttöä niiden hyödyistä.

Lähteitä

Haavisto M (2010) CFS:n ja fibromyalgian hoito. Hakapaino. Helsinki.

Heinonen L-L. (2004) ”Itselleni vieras” – transfer ruumiillisessa sairastamisessa. Kirjassa Rohkeus totuuteen. Martti Siiralan juhlakirja, 72 -87. Gummerus, Jyväskylä.

Khalsa DS (2002) Meditation as Medicine. Activate the Power of Your Natural Healing Force. Fireside. New York.

Maes, M, Mihaylova, I., De Ruyter, M (2006)   Lower serum zinc in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): relationships to immune dysfunctions and relevance for the oxidative stress status in CFS.  J Affect Disord.. Volume: 90, Issue: 2-3, Date: 2006 Feb , Pages: 141-7

Porter NS, Jason LA, Boulton A,Bothne N, Coleman B. (2010) Alternative Medical Interventions Used in the Treatment and Management of Myalgic Encephalomyelitis/Chronic Fatigue Syndrome and Fibromyalgia. THE JOURNAL OF ALTERNATIVE AND COMPLEMENTARY MEDICINE. Volume 16, Number 3, 2010, pp. 235–249.

Ravindran, M. et al (2012)   304 Dyspnea in Chronic Fatigue Syndrome (CFS): Comparison of Two Prospective Cross-sectional Studies. World Allergy Organization Journal Lippincott Williams & Wilkins, Inc. 5:S98, February 2012.

Santhouse A.M, Hotopf M, David A.S. (2010)  Chronic fatigue syndrome. Defeatism among clinicians is undermining evidence that it canbe treated.BMJ 2010;340:c738.

©Liina Keskimäki