Ihmeelliset energiat

Ihmisistä puhuttaessa ”energialla” viitataan voimaan tai yleiseen jaksamiseen (”Minusta on kaikki energiat puristettu”, ”Näytät energiseltä” tai ”Hän on oikea energiapakkaus”).  Jokainen kyllä tuntee, kun elinvoimat ovat vähissä: olo on vetelä, uupunut, ehkä hiukan masentunutkin, mikään ei oikein kiinnosta ja ihmisten kanssakin tuppaa tulemaan väärinymmärryksiä, hankaluuksia ja konflikteja. Tulee epämääräisiä pikku vaivoja.  Mutta kun energiavarastoja on paljon, olo on innostunut, tuntuu kuin jaksaisi mitä vain, maailma hymyilyttää, ilo pulpahtelee mielestä ja ihmiset ympärillä tuntuvat ihanilta.

Fysiikassa ”energia” määritellään eri tavoin riippuen näkökulmasta. Se voi olla esimerkiksi voiman, kappaleen tai systeemin kykyä tehdä työtä tai sähkömagneettista virtaa tai aaltoilua, jota on kaikkialla. Suhteellisuusteorian mukaan aine ja energia ovat sidoksissa toisiinsa ja ne ovat pitkälti sama asia.

Energiahoidot

Energiahoidoillatarkoitetaan täydentäviä hoitomuotoja, jotka koskettavat ihmisen fyysistä, psyykkistä ja henkistä, hengellistä tai yliaistillista aluetta. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme ei suosittele niitä, vaan pikemminkin varoittaa niiden vaaroista, mutta ihmiset kuitenkin käyttävät niitä. Tutkimustietoa käytön määrästä ei tosin ole olemassa.  Hoidot yleistyvät, vaikka niiden vaikutusmekanismeja ei juuri tunneta. Tutkimus on niukkaa, mikä johtuu siitä, että rahoitus on vähäistä josta seuraa että kiinnostuneita tutkijoitakin on vähän. Aihepiirihän on kaukana tiedemaailman omaksumasta terveys- ja hoitoajattelusta.

Elinvoimaa, joka virtaa kehossa ja mielessä ja pitää ihmisen elävänä ja toimintakykyisenä, kutsutaan siis energiaksi. Intiassa tästä voimasta käytetään sanaa prana, japaniksi se on ki, kiinaksi chi antiikin Kreikassa sitä kutsuttiin pneumaksi ja heprean kielellä ruahiksi, mikä tarkoittaa ”elämän henkäystä”. Nykylääketieteessä tämä voisi olla lähellä aktiopotentiaalin käsitettä.

Energiakentän käsitettä on sovellettu ihmisen hoitamiseen tuhansia vuosia. Oletuksena on, että hoito vaikuttaa ihmisen energiakentän kautta hänen kehoonsa ja mieleensä.

Energialääketiede?

Itävaltalainen työterveyshuollossa neljäkymmentä vuotta toiminut lääkäri ja tutkija Zolt Pap de Pestny kertoo energia-ajattelustaan näin:

– Nykylääketieteessä nojaudutaan ajatukseen biologisen, fyysisen kehon ensisijaisuudesta. Mutta on olemassa toinenkin ihmisen ulottuvuus, joka vaikuttaa hyvinvointiimme ja jota alamme pikku hiljaa ymmärtää. Se on energeettinen ja spirituaalinen puoli ihmisestä. Meillä ei ole vielä instrumentteja sen mittaamiseen, mutta tiedetään jo, että jotkut herkät ihmiset voivat tuntea tätä puolta ihmisestä ja vaikuttaa siihen.

– Kvanttifysiikka lähestyy kysymystä energiasta uudella tavalla. Opimme koulussa, että atomissa protonit ja neutronit pyörivät tyhjyydessä, mutta oikeastaan ne ovat energian ympäröimiä. Atomi sykkii energeettisesti ja sähkömagneettiset aallot vaikuttavat siihen. Samoin ne vaikuttavat kaikkiin ihmisen soluihin ja siten koko ihmiseen. Jotkut herkät ihmiset pystyvät tuntemaan tällaisen ihmisen energiakehon, joka ulottuu myös ihon ulkopuolelle, Zolt sanoo.

– Ihminen ei voi kukoistaa tai parantua ilman energiaa, hän painottaa. Sitä hän saa ravinnosta ja auringonvalosta, mutta myös toisista ihmisistä, tunteista ja sielusta, jota kuvaisin sisäiseksi hengelliseksi maailmaksi.  Voin vaikuttaa myös itse energiatasooni syvällä intentiolla, tunteella ja sydämellä. Ei riitä vain se, että hokee, että haluan tulla terveeksi, haluan tulla terveeksi. Tarvitaan syvempää spirituaalista muutosta.

– Nykyään ihmiset ottavat vatsakipuun lääkettä ja se poistaa kivun turruttamalla oireen, mutta se ei poista perimmäistä kivun syytä, joka ei ole vain virus tai bakteeri, vaan se on useimmiten syvemmällä, ihmisen suhteessa maailmaan ja itseensä tai hänen sisäisen ja ulkoisen maailmansa epätasapainossa.

Nykylääketiede on Zsolt Pap de Pestenyn mielestä suurta bisnestä. Lääketeollisuus manipuloi lääkäreitä, jotka oppivat kirjoista ja tieteellisistä artikkeleista mekaanisesti, miten kutakin sairautta hoidetaan. Jos ihminen ei sitten vastaakaan oireiltaan kirjoissa kuvattua, lääkäri on aseeton. Suurin osa länsimaisista lääkäreistä ei tarkastele ihmistä fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja henkisenä kokonaisuutena. Spirituaalista ja energeettistä ulottuvuutta ei oteta lainkaan huomioon. Tämä koskee valitettavasti myös psykiatriaa, joka hoitaa ihmisen sielun tuskankin lääkkeillä.

– En missään nimessä vastusta teknologista kehitystä enkä syytä yksittäisiä lääkäreitä, hehän ovat vain vallitsevan ajattelutavan ohjaamia. Koko lääketieteen peruskatsannon pitäisi muuttua siten, että korkean teknologisen edistyksen rinnalle otetaan tasapuolisena lähestymistapana rakkauden, myötätunnon, sisäisen hiljentymisen ja läsnäolon avulla hoitaminen, Zolt Pap de Pesteny sanoo.   Keskustelin Zoltin kanssa Brasiliassa lokakuussa 2009.

Raamatullista energiaa

Raamattu puhuu enkeleistä ja lasten lauluissa lauletaan suojelusenkeleistä.  En ole nähnyt enkeleitä, mutta useat ystäväni ovat kertoneet kohdanneensa jossakin elämänsä käännekohdassa tai jollakin tavalla tunteisiin voimakkaasti vaikuttavassa tilanteessa enkelin, joka on rauhoittanut ja lohduttanut läsnäolollaan. Enkeli on ollut valo-olento.

Heidi Liehu pohtii kirjassaan Ihana Kristus (2006), voisiko rakkauden näkymätön energia saada hahmonsa enkelinä, kuin kosmisena viestinä tuonpuoleisesta. Esimerkiksi kun ihminen on menettänyt rakkaansa, se läsnäolo, jonka sureva tuntee, olisikin hänen oma rakkautensa ulkoistettuna. Se ikään kuin ympäröi hänet ja kun ei löydä elävää kohdettaan, palaa bumerangin tavoin surijan luo.  Tämä tulkinta ei Liehun mukaan riistä kokemuksen hengellistä luonnetta.  Tällaista ilmiötä voisi kutsua vaikkapa rakkauden voimasta kumpuavaksi enkelienergiaksi.

Liehu menee vieläkin pidemmälle ja vertaa kiinnostavasti energiaa moraalilakiin. Viittaamalla Jeesuksen mainintaan ”taivasten valtakunnasta joka on sisäisesti meissä” hän toteaa, että luopuminen oman onnensa etsimisestä johtaa pikku hiljaa näkymättömän voiman ja onnen kaltaisen virran nousemiseen esiin. Tässä mielessä energia noudattaisi moraalilakia. Kun ihminen unohtaa itsekeskeisyytensä, hänessä alkaa virrata vapaasti hyvää tuottavaa energiaa. Kysymys siitä, että luopuessaan ehdottomina pitämistään ”totuuksista”, päästäessään irti vanhasta ja kahlitsevasta, ihminen avautuu uudelle. Tulee tilaa vapaalle energian virralle, ymmärretään se sitten tunteiden virtana, yleisenä elämän voimana tai terveyden lähteenä.

Voitto Viro, teologi ja Helsingin Lauttasaaren entinen kirkkoherra tulkitsi kirjassaan ”Matkalla olemassaolon suunnattomuuteen” (1997) psyyken energeettiseksi ilmiöksi. Hänen mukaansa psyykkinen ei ole kausaalisesti riippuvainen aivofysiologiasta, vaikka niiden välillä onkin vuorovaikutusta. Psyyke energeettisenä ilmiönä olisi siten jonkinlainen silta aineen ja aineettomana pidettyjen psykologisten tekijöiden välillä. Näin ollen psyyke on Voitto Viron mukaan energiaa, joskaan ei puhtaasti fyysisessä mielessä.

Tunne-energiaa

Samansuuntaisesti ajattelee myös professori Johannes Lehtonen, joka luennoi vuonna 2009 Suomen lääketieteen filosofian yhdistyksen 15-vuotisjuhlaseminaarissa psyykkisistä sairauksista ja totesi että mielenterveydellä on voimavarana tunne-energiaa. Tunne on subjektiivinen tosiasia, osa ihmisen subjektiivista todellisuutta. Aivotutkimuksen valossa tunteet vaihtelevat aivotoimintojen vaihtelun mukaan.

Tunteiden kehittyminen ja niiden muuttuminen ovat siis yhteydessä siihen, miten aivojen fysiologinen tila vaihtelee. Tässä mielessä tunne on Lehtosen mukaan psykologinen ja samalla jotenkin myös aineellinen.  Kun ihminen haluaa jotakin, kun joku asia on tullut hänelle hyvin tärkeäksi, hän alkaa tavoitella sitä.  Halun kohde latautuu tällä tavoitteellisella halulla ja se on silloin psyko-fysiologinen tunteisiin liittyvä asia. Halu-tunne tuntuu ihmisen kehossa ja hänen jaksamisessaan. Tätä Lehtonen tarkoitti tunne-energialla.

Itä ja länsi

Energiahoito-ajattelussa on kysymys muinaisen itämaisen keho-käsityksen ja modernin läntisen psykologian yhdistymisestä. Tähän liittyy mielen ja tietoisuuden sekä aineen ja ruumiin keskinäinen yhteys. Pysyäkseen terveenä ja parantuakseen sairauksista ihminen tarvitsee parantavia aineksia ja voimia niin kehoonsa, mieleensä kuin sieluunsa (=hengellinen ulottuvuus ihmisen mielessä).  (mm. Anodea 2004, Forciea 2007, Bradden 2008). Energiahoidoissa kuten useissa muissakin täydentävissä hoidoissa vältetään dualistista jakoa sieluun ja ruumiiseen, henkeen ja materiaan. Ihminen sijoittuu osaksi luonnonjärjestelmää, jossa mikro- ja makrokosmos ovat vuorovaikutuksessa.

Hoitojen vaikutusmekanismi voikin liittyä juuri tuohon Liehun, Viron ja Lehtosen mainitsemaan fyysis-psyykkis-henkiseen ihmisen olemuspuoleen. Tässä yhteydessä ”energia”- termiä saatetaankin käyttää symbolisesti tarkoittamaan esimerkiksi

• omaa uskoa ehtymiseen tai paranemiseen
• hoitajan välittämää luottamusta ja lämpöä
• luonnon tai jumalan auttavia voimia
• fyysistä tai psyykkistä rauhoittumista ja
• tasapainottumista.

Hoidettavana ollessaan ihminen voi heittää hetkeksi huolitaakkansa sivuun ja keskittyä olemaan läsnä omassa kehossaan, huomaamaan hengityksensä, ihonsa ja joskus tunteensakin.

Suru, ahdistus ja painostavat olosuhteet saavat ihmisen voimaan huonosti.   Kehomme pyrkii ylläpitämään tasapainoista, tyyntä ja vakaata tilaa.  On saatu vahvaa näyttöä siitä että pitkäaikainen stressaantuminen, yliaktiivisuus, jännittyneisyys ja ahdistuneisuus heikentävät immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa ja siten heikentävät vastuskykyä sairauksia vastaan.

Kysymys ei ole ainoastaan ns. psykosomaattisina pidetyistä sairauksista, joissa psyykkiset tekijät vaikuttavat somaattiseen vaivaan. Mieli ja keho ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, joten syy-seuraus – suhde toimii myös toisinpäin, fyysinen vaiva tai sairaus vaikuttaa mielialaankin.  On myös näkemyksiä että kaikki sairaudet oikeastaan ovat psykosomaattisia siinä mielessä että kaikissa niissä olisi sekä ulkoisia, fysiologisia että sisäisiä, mieleen liittyvä tekijöitä.  Näkemyksen, joka on ominaista useille perinteisille kansanparannusmuodoille, jakavat tosin myös monet nykylääketieteen edustajat.

Luottamus ja lämpö eheyttävät

Ihmiskehon stressireaktiota huomattavasti vähemmän on tutkittu ns. rauhoittumisjärjestelmän toimintaa, mikä liittyy pelon sijasta luottamukseen ja uteliaisuuteen, raivon sijasta ystävällisyyteen.  Ihmisen pitkäaikainen hyvinvointi edellyttää stressireaktion ja rauhoittumisreaktion keskinäistä tasapainoa. Tämä saattaakin olla tärkeää energiahoitojen fysiologisia ja muita vaikutuksia arvioitaessa.

Ruotsalainen Kerstin Uvnäs Mobergin (2007) mukaan stressiä tutkitaan huomattavasti enemmän kuin rauhoittumista. Esimerkkinä hän mainitse autonomisen hermoston[1] tutkimuksen, josta vain kymmenessä prosentissa keskitytään hermoston parasympaattiseen osaan eli juuri siihen osaa, joka liittyy lepoon ja kasvuun.  Hänen mukaansa se voi johtua siitä, että aihe ei ole kulttuurissamme kovin trendikäs; sehän ei liity tehokkuuteen eikä suorittamiseen.

Nykyisin tiedetään jo, että terapeuttinen kosketus edistää paranemista ja auttaa potilasta selviytymään sairautensa ja kipujensa kanssa. Ihmiset kokevat saavansa hyötyä kosketushoidosta (Svennevig 2003). Se rentouttaa ja antaa voimaa, jonka yksityiskohtaista laatua tai määrää ei kuitenkaan vielä pystytä mittaamaan. Kysymys ei siis ole mystiikasta, vaan siitä, että toisen ihmisen inhimillinen kosketus tai hänen muu myötäelävä läsnäolonsa valaa väsyneeseen, toipuvaan tai sairaaseen voimaa, luottamusta, lämpöä. Nämä ovat jo sinänsä parantavia tekijöitä.

Eheytymisen ja tervehtymisen kannalta ei kai ole niin väliä sillä, virtaako hoitavasta kädestä tai henkilöstä  mitattavaa sähkömagneettista energiaa,  joka vaikuttaa fysiologisesti ihmiseen vai tuoko läsnäolo ja kosketus mukanaan psyykkistä energiaa vai onko mukana jokin muu vaikuttava tekijä. Tärkeintähän on, että ihminen saa apua sitä tarvitessaan.

Lähteitä

Anodea  J. (2004). Eastern Body – Western Mind. Psychology and the Chakra System as a Path to the Self. Celestial Arts. Berkeley.

Bradden G. (2008). The Spontaneous Healing of Belief. Shattering the Paradigms of False Limits. Hay House Inc. New York City.

Forcia B. (2007). Unlocking the Healing Code. Llewellyn  Publications. Woodbury.

Lehtonen J (2009). Suomen lääketieteen filosofian seuran 15-vuotisjuhlaseminaari 7.11.2009, Helsinki.

Liehu, H. (2006).  Ihana Kristus. Esseitä. Karisto. Hämeenlinna.

Pap de Pesteny Z.  Haastattelu 12.10.2009 ja tiedot lähteestä:  www.youtube.com/watch?v=ukUVdQM6Y6,

Svennevig H.(2003). Hyvän olon hoidot. Kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä. Akateeminen väitöskirja. Acta Univesitatis Tamperensis 949. Tampereen yliopisto. Tampere.

Uvnäs Moberg K. (2007). Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Edita Prima Oy. Helsinki

Viro V. (1997) Matkalla olemassaolon suunnattomuuteen. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.

©Liina Keskimäki