Jooga ja terveys

Uusimmassa Suomen Joogalehden numerossa  (1/2012) on kaksi kiinnostavaa kirjoitusta joogasta ja terveydestä. Heidi Viheriälä kertoo elämästään 31-vuotiaana saamansa aivoinfarktin jälkeen. Joogan avulla hän kuntoutui ja ohjaa nyt harjoituksia vammaisryhmille ja vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Virve Repo kuvaa joogan rantautumista Suomeen 1960- ja 1970-luvuilla.

Tuolloin käytiin kiivasta keskustelua joogan terveysvaikutuksista. Argumentit eivät juuri vakuuttaneet lääkäreitä, mutta yleinen mielipide oli,  että jooga on erinomainen tapa ylläpitää terveyttä.

Enää jooga ei ole jotakin erikoista, esoteerista ja vaihtoehtoista terveyden edistämistä, vaan niin yleistä, että lähes kaikki työväenopistot jo järjestävät joogakursseja. USA:ssa arvioidaan olevan noin 15 miljoona joogan harrastajaa, vastaavia Suomen tietoja en löytänyt.

Muinaisesta intialaisesta veda (pyhä) –tiedosta ja upanisadeista (600-200 e.Kr.) vuosisatojen kuluessa juontuneet jooga-harjoitukset korostavat hengityksen (monissa joogamuodoissa myös hengen) merkitystä.  Alun perin se onkin ollut henkinen oppi. Nykyisin jooga lienee useimmille harrastajilleen kokonaisvaltainen psyko-fyysis-henkinen harjoitus, vaikka joku voikin pitää sitä vain hyvänä jumppana ja venytyksenä. Toiselle se taas on meditaatiota, tapa hiljentyä ja keskittyä tähän hetkeen. Hengitystä pidetään linkkinä mielen ja kehon välillä, mutta perinteisesti myös auttavana väylänä tämän maailman ja ”toisen maailman” välillä. Tuo toinen on egomme ja arkemme ulkopuolella olevaa todellisuutta.

Terveysvaikutuksia

Joogan tutkimus on kymmenen viime vuoden aikana maailmanlaajuisesti lisääntynyt.  Ennakkoluulot ovat vähenemässä, samalla kun mielen ja kehon yhtymäkohdista, linkittymisestä toisiinsa aletaan yleensäkin olla tutkijoiden keskuudessa kiinnostuneita. Professori Johannes Lehtonen on äskettäin julkaissut (2011) aivotutkimuksen ja psykoterapian yhteisistä kiinnostuksen kohteista kirjan, jossa hän pohdiskelee mm. neuropsykoanalyysin mahdollisuuksia ja ruumiillista muistamista. Kannattaa lukea.

Joogatutkimus on vilkastunut varsinkin sen jälkeen kun Yhdysvaltain kansallinen täydentävin hoitojen keskus (NCCAM 2012) alkoi rahoittaa hankkeita. Se tukee laajasti tutkimuksia mind-body (mieli-keho) –hoidoista, mm. miten jooga  vaikuttaa verenpaineeseen, selkäkipuihin, masennukseen, immuunijärjestelmään, tulehduksellisiin nivelsairauksiin ja unettomuuteen.

Hewett ym. (2011) havitsivat joogan vähentävän stressiä. Näin se voi ehkäistä monia sellaisia sairauksia, jotka ovat yhteydessä stressiin.  Toisessa tutkimuksessa se, erityisesti eettisiä ja henkisiä ulottuvuuksia sisältävänä, vähensi olennaisesti stressiä, masennusta ja ahdistuneisuutta (Smith ym. 2011). Myös Javnbakht ym.( 2009) osoittivat, että masennus lieveni joogaryhmässä verrattuna ryhmään, joka vasta odotti sinne pääsyä. Tämän tutkimuksen puute oli kuitenkin vertailuryhmän luonne (odottava ryhmä).

Pilottitutkimus (Brands ym. 2011) paljasti joogaharjoitusten tehon lasten vatsakipujen ja ärtyneen virtsarakon oireiden lievittymiseen. Eräässä tutkimuksessa jooga ja venyttelyharjoitus todettiin yhtä tehokkaaksi alaselän kipujen lievityksessä, mutta paljon tehokkaammaksi kuin itsehoito-oppaisiin turvautuminen. (Sherman ym 2011). Posadzki ym (2011) laativat meta-analyysin kymmenestä satunnaistetusta kliinisestä kokeesta ja päättelivät joogalla olevan hyvät mahdollisuuden kipujen lievityksessä. Jooga on osoittautunut hyväksi kehon ja mielen tervehdyttämisessä myös aivoinfarktin jälkeen (Garret ym 2011) kuten Heidi Vihriäläkin kertoo. Tutkimukset, joista edellä on esitetty vain muutamia esimerkkejä, antavat viitteitä joogan kiistattomista terveyshyödyistä.

Nihkeyttä ja pidättyväisyyttä

Siksi onkin kummallista, miten suomalainen virallinen terveydenhuoltojärjestelmä on sivuuttanut sen terveyden edistämisen ohjelmistaan. Ehkä meillä ei ole riittävästi perehdytty kansainväliseen tutkimukseen tai vaikkapa USA:n tai Euroopan muiden maiden kokemuksiin. Nihkeys ja pidättyväisyys voivat olla peräisin myös vanhakantaisista ja jyrkistä asenteista. Sellaisista, joita  edustaa lääkäri Pekka Reinikainen. Kirjassaan Noituuden paluu lääketieteeseen (2005) hän julistaa joogan harrastamisen pahan valtakunnan ilmentymäksi ja kaikki vaihtoehtoiset hoitomenetelmät sielunvihollisen toimiksi.

Reinikainen näyttää olevan ääriesimerkki siitä, miten puhtaasti bio-medisiininen ihmiskäsitys ja uskonnollinen fundamentalismi yhdistyvät ikävällä tavalla rajoittuneeksi ymmärrykseksi ihmisestä, hänen kaipuustaan eheyteen ja tarpeestaan tulla hoidetuksi. Tieteellisen tutkimuksen kanssa Reinikaisen kirjassaan esittämillä asioilla on hyvin vähän tekemistä.

Uusia tuulia

Reinikaisia on onneksi lääkäreinä, hoitajina ja terapeutteina hyvin vähän. Viisaat terveydenhuollon ammattilaiset tajuavat, että tiede ja lääketieteellinen tutkimus ovat tärkeitä, mutta että ihmisen terveyden edistäminen ja hänen hoitamisensa ovat paljon laaja-alaisempia ja monivivahteisempia kuin yksittäiset tutkimustulokset.  Nämä ihmiset osaavatkin suositella asiakkailleen lääkärinhoitoa täydentäviä keinoja, vaikkapa joogaa.

Jooga kuten monet muutkin täydentävät hoidot voisivat viisaasti käytettynä parantaa suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tehoa ja  tuoda kaivattua piristystä kuivahkoon terveyden edistämisen nykyajatteluun. Vallitseva terveellinen ravitsemus ja liikunta –paradigma näyttääkin olevan laajentumassa henkisyyden suuntaan. Tervetullutta kehitystä.

Lähteitä

Brands  MMG,  Deckers-Kocken JM   (2011) A pilot study of yoga treatment in children with functional abdominal pain and irritable bowel syndrome. Complementary Therapies in Medicine 19 (3) 2011,  109–114

Garrett, Robyne, Immink, Maarten A., Hillier, Susan (2011) Becoming connected: the lived experience of yoga participation after stroke. Disability & Rehabilitation 33 (25/26): 2404-15

Hewett, ZL, Ransdell, LB, Gao, Y, Petlichkoff, LM, Lucas, S (2011)  An examination of the effectiveness of an 8-week bikram yoga program on mindfulness, perceived stress, and physical fitness. Journal of exercise science & fitness 9 (2): 87-92.

Javnbakht M,  Hejazi Kenari R (2009), Ghasem M (2009) Effects of yoga on depression and anxiety of women (2009). Complementary Therapies in Clinical Practice 15, 102–104.

NCCAM (2012) National Center for Complementary and Alternative Medicine. http://nccam.nih.gov/. Etsitty 22.2.2012.

Posadzki P Ernst E, Terry R, Lee MS (2011) Is yoga effective for pain? A systematic review of randomized clinical trials. Complementary Therapies in Medicine 19(5):281-7, 2011

Reinikainen Pekka (2005) Noituuden paluu lääketieteeseen. Saarijärven Offset. Saarijärvi.

Repo Virve (2012) Jooga-ilmiö syntyi 40 vuotta sitten. Suomen Joogalehti 1, 24-28.

Sherman J, Cherkin DC, Wellman RD, Cook AJ. Hawkes RJ, Delaney K, Deyo RA A Randomized Trial Comparing Yoga, Stretching, and a Self-care Book for Chronic Low Back Pain. Archives of Internal Medicine 171 (22): 2019-2026.

Smih JA, Greer T, Sheets T, Watson S  (2011)   Is there more to yoga than exercise? Alternative Therapies in Health & Medicine 17(3):22-9.

Viheriälä Heidi (2012) Matkalla. Suomen Joogalehti 1, 4-7.