Masennuksen hoitoa arvioitava uudelleen

Turun Sanomat julkaisi  11.7.2014 mielipidekirjoituksen, jossa kommentoitiin masennuksen lääkehoitoa. Tässä alkuperäinen lehteen lähetetty kirjoitus, josta toimitus oli poistanut kirjoituksessa mainittujen kansainvälisten tutkijoiden nimet (lihavoitu tekstissä):

Ylen MOT-ohjelma käynnisti julkisen keskustelun psyykenlääkkeiden käytöstä. Hannu Lauerma otti asiaan kantaa kolumnissaan (TS 1.7.). Keskustelussa kuulee usein Lauermankin esittämän väitteen, jonka mukaan mielialalääkkeiden teho lumehoitoon verrattuna on kiistattomasti osoitettu. Viime vuosina tämä uskomus on kuitenkin lääketieteellisessä keskustelussa kyseenalaistettu.

Yksi ongelmista masennuslääkkeiden arvioinnissa liittyy siihen, että kaikkien lääkekokeiden tuloksia ei ole julkaistu. Viime vuosina tutkijat – erityisesti Peter Gotzsche ja Irving Kirsch – ovat hankkineet lääkeviranomaisilta käyttöönsä tuloksia myös julkaisematta jätetyistä kokeista. Saamansa aineiston perusteella he ovat esittäneet, että kun myös julkaisematta jätetyt tutkimukset otetaan huomioon, masennuslääkkeiden teho on selvästi pienempi kuin tähän saakka on oletettu.

Toinen masennuslääkkeiden tehon arviointia koskeva ongelma liittyy siihen, että niillä on merkittäviä sivuvaikutuksia. Sivuvaikutusten vuoksi potilaat lääkekokeissa huomaavat, syövätkö he vaikuttavaa lääkettä vai lumelääkettä. Tieto saattaa vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti potilas uskoo masennuksensa lievittyvän. Ongelmaa ei ole useimmissa kaksoissokkotutkimuksissa huomioitu, ja ne saattavat siksi yliarvioida lääkkeiden tehon. Valitettavasti sitäkin on tapahtunut, että lääketehtaat ovat itse kustantamissaan tutkimuksissa parannelleet koetuloksia lääkkeille suotuisammiksi arveluttavilla keinoilla. Muun muassa näistä syistä yhä useampi tutkija on esittänyt, että masennuslääkkeiden hoitokäytäntöjä tulisi arvioida uuden tutkimusnäytön valossa uudelleen. Heihin kuuluvat Gotzschen ja Kirschin lisäksi esimerkiksi Joanna Moncrieff Lontoon yliopistosta, David Healy Walesin yliopistosta ja Paul Andrews McMasterin yliopistosta Kanadasta.

Lauerma arvelee kirjoituksessaan, että käytännössä masennuslääkkeiden teho on parempi kuin tutkimusten perusteella voisi olettaa, koska kliinisessä työssä lääkäri voi tarvittaessa muuttaa lääkeannosta tai vaihtaa lääkkeen toiseen jopa useita kertoja. Yhdysvalloissa National Institute of Mental Health (NIMH) on selvittänyt kysymystä poikkeuksellisen laajassa, Star*d-nimisessä tutkimuksessa. Tulosten perusteella tämä usein kuultu olettamus ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Lääkehoidon tulokset eivät näytä pitkällä aikavälillä paranevan sillä, että lääkkeitä vaihdetaan, jos masennus ei lievity. Osa tutkijoista on tutkimusnäytön perusteella myös huolestunut mahdollisuudesta, jonka mukaan masennuslääkkeistä saattaisi pitkään käytettyinä olla monille enemmän haittaa kuin hyötyä. Mahdollisuutta on pohtinut tutkijoiden lisäksi erityisesti tiedetoimittaja Robert Whitaker.

Itsemurhien määrä on joidenkin tutkimusten mukaan vähentynyt sinä aikana, kun masennuslääkkeitä on käytetty. Tästä ei kuitenkaan voi vetää sitä johtopäätöstä, että väheneminen johtuisi välttämättä lääkkeistä. Itsemurhien vähentyminen saattaa selittyä muilla syillä, ja Peter Gotzschen esittämät tutkimustulokset viittaavat päinvastoin siihen, että masennuslääkkeet pikemmin kasvattavat kuin vähentävät itsemurhavaaraa.

Masennus on tila, joka paranee tutkimusten mukaan hyvin monenlaisilla keinoilla ja usein myös itsestään. Keskusteltaessa siitä, miten masennusta tulisi hoitaa, tulee pitää mielessä, että masennuslääkkeillä on huomattavia sivuvaikutuksia, niiden käyttöön liittyy riskejä, ja niiden lopettaminen on usein vaikeaa. Niiden käyttöön tulee suhtautua vakavasti erityisesti nuorten ja lasten kohdalla.

Kenelläkään meistä ei ole viimeistä sanaa tähän keskusteluun, joka toivottavasti jatkuu. Koska aihe on selvästi tunnepitoinen, on tärkeä pitää huolta siitä, että erilaiset näkemykset tulevat kuulluiksi. Toivoisimme että kenenkään, joka julkisesti osallistuu keskusteluun, ei tarvitsisi pelätä työpaikkansa menettämistä tai asiantuntemattomaksi leimatuksi tulemista.

Kirjoittajat: Pauliina Aarva, YT, dos. Ben Furman, psykiatrian erikoislääkäri,  Mira Karrasch, FT, dos., neuropsykologian erikoispsykologi,  Jussi Valtonen, psykologi, PsM,  Marja Vihervaara, psykiatrian erikoislääkäri,  Jeremy Wallace, psykiatrian erikoislääkäri,  Vuokko Wallace, kliinisen psykologian tohtori, Thomas Wallgren, FT, dos.

Turun Sanomissa 11.7.2014 julkaistu versio:

ttp://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/651209/Masennuksen+hoitoa+arvioitava+uudelleen

Hannu Lauerman kolumni, jota yllä oleva kirjoitus komment0i http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/646979/Syytetaanpa+palokuntaa

Kriittisesti masennuslääkkeiden yleistymiseen suhtautuva  The Council for Evidence Based Psychiatry  http://cepuk.org/.